Ei, en minä ole teitä, rakkaat lukijani, unohtanut. Kuten
aina kuuluu alkuun todeta, kiirettä on pitänyt ja simmottos. Mutta tosiaan, nyt
on aika päivitellä kuulumisia, ja niitä minulla tietenkin on.
Koska karkkilakko sujui niin vaivatta, päätin siinä kuuden
viikon kohdalla kokeilla karkin palauttamista osaksi elämääni. Sitä ennen kyllä
mietin menneitä kirjoituksiani runsaasti ja muistan miten en uskonut
yhteiseloon sokerin kanssa. Ja hulluintahan tässä on se, että en edes kaivannut
karkkia. Pärjäsin hyvin ilman.
No. Yhtenä lauantaina muutama viikko sitten ostin
pussillisen Kouvolan lakuja. Ja olihan ne hyviä. Ei mitään räjähtävää
kliimaksia, ihan vaan hyviä. Mutta siitä sitten käynnistyi karkinsyönti
uudestaan. Ensin vain viikonloppuna, sitten välillä myös viikolla. Nyt on
maanantai ja menneenä viikonloppuna tuli taas syötyä useampi pussi erilaisia
karkkeja. Jopa tänään, juuri ennen kuin
aloin kirjoittaa tätä päivitystä söin 50g:n Tobleronen. Miksi? En edes oikein pidä
tavallisesta Tobleronesta.
Parhaillaan olen matkalla kohti Pohjois-Irlantia, edessä on
neljä päivää huimaisevan hienoja linksejä. Kämppiksenäni reissussa on ystäväni,
entinen työkaverini Mats, joka on kuulunut tämän blogin lukijoihin alusta
lähtien. Mats kertoi itsekin aloittaneensa karkkilakon, joten voimme nyt viikon
yhdessä keskittää energiamme muuhun ajanvietteeseen kuin karkkiin. Tosin pahoin
pelkään, että nuo korvaavat tuotteet ovat Bulmers, Guinness ja Marlboro..
Ajatuksen tasolla olen jo päässyt uuden elämän alkuun.
Enemmän liikuntaa, parempaa ruokaa ja muutenkin onnellisempaa elämää. Mutta
miksi se käytäntö on niin vaikeaa. Lenkillä on kivaa, mutta salille en saa
itseäni, en sitten millään. Peilistä tuijottaa se sama pulleaposkinen, paksukaulainen
Juha, joka katsoi sieltä kuusi vuotta sitten. Miksi kurssin oikaisun sijaan
matka on edelleen syöksyvä?
Lokakuu menee yhtä viikkoa lukuun ottamatta reissuissa,
jolloin säännöllinen urheilu ei tule kysymykseenkään. Jotenkin kuitenkin
pitäisi pystyä saattamaan suunta oikeaksi ennen marraskuuta, jotta saisin
maksimaalisen hyödyn ajasta, jolloin golfmailat ovat varastossa ja töissä
rauhallisempaa. Tehokas toiminta töissä ja kotona onnistuu nyt varmimmiten
aktivoitumalla urheilun saralla heti. Aamulenkit, kuntosali, xycling, uinti,
pyöräily ja sauvakävely näin alkuun, sitten ehkä mukaan sulkapallo, tms. Joka
päivä jotain, aivan kuten syksyllä 2008. Kuusi vuotta vanhempi, mutta aivan
varmasti kykenevä viemään elämänapamuutoksen myös toteutukseen asti.
Mutta se karkki. Kyllä mä edelleen voin olla ilman. Se ei
tuskin tule koskaan olemaan vaikeaa. Mutta kohtuus, se ei taida onnistua. Jos
siis jatkossa tekisin niin, että saan syödä, jos joku tarjoaa, mutta en itse
osta. Ja kotona ei syödä.
Vielä tuohon painonpudotukseen. Vaaka asettuu nyt aika
tarkkaan 20 kiloa suurempaan lukuun kuin kolme vuotta sitten. Huolestuttavaa on
se, että lukema on nyt 10 kiloa enemmän kuin vuosi sitten. Tahti on siis vaan
kiihtynyt. Hulluinta oli se, että käydessäni lääkärissä ikäryhmätarkastuksessa
toivoin, että minusta löytyisi joku lääketieteellinen syy tälle painonnousulle.
Toivoin siis olevani ennemmin sairas kuin saamaton. No, onneksi olen muutoin
täysin terve, paitsi tietenkin painoa on liikaa ja kolesterolikin huitelee yli
toleranssin. Tavoitteet siis pöytään. 2.10.2015 mennessä rasvaa pois 25 kg.
Kokonaispaino normaalipainon rajoihin, eli 87 kiloon. Lihaskunto paremmaksi,
tehdään tarkat tavoitteet kuntotestin jälkeen. Lisäksi erityishuomioita
venyttelyyn ja liikkuvuuden parantamiseen.
Auttakaa minua pysymään liikkeessä ja parantamaan oloani.
Kysykää mitä kuuluu, pyytäkää mukaan lenkille, pelaamaan jotain, tai muuten
vaan liikkumaan. Tykkään paljon tehdä yksin, mutta ei seurasta ja tsempistä
ikinä haittaa voi olla.
Nyt nukkumaan. 6 tuntia unta ja sitten 36 jamekia golfia
Rosapenna Sandy Hills ja Old Tom Morris.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti