Miten helppoa onkaan pitää rytmistä ja ruokailusta kiinni töissä, varsinkin näin kesäaikaan. Alle kymmenen metriä omasta työpöydästä sijaitsee Suomen parhaisiin lukeutuva golfravintola, joka tarjoilee loistavaa sapuskaa joka ikinen päivä. Ja kahvia. Mainiota kahvia on tarjolla heti ovesta sisään saapuessa aamulla, voi heti ottaa kupin mukaan matkalla alakertaan.
Viikonlopuissa oikeasti vaikeinta on selkeän rytmityksen puute. Aamut usein venyvät nukkuessa ja muuten vaan möllöttäessä niin putkälle, että vihdoin ruokaa saadessa on jo kiljuva nälkä. Lounas yleensä jää hyvin kevyeksi ja illalla onkin sitten taas nälkä. Nälkä ja toimettomuus telkkarin ääressä ajaa herkästi ajatukset kohti karkkia. Ei sen maun takia, vaan tekemisen vuoksi. Telkkarin ääressä tarvitsee jotain tekemistä. Tänä viikonloppuna piti vielä valvoa myöhään yöhän joka ilta PGA Championshipin johdosta, mutta ilman karkkia kuitenkin. Joka päivä sitä miettii, että mihin tässä sitä karkkia oikein onkaan tarvinnut? Tuntuu tyhmältä, että se on ollut niin tärkeää niin pitkään.
Mutta siis arki. Helppoa, tai ainakin helpompaa, kun sitä tyhjää aikaa ei ole läheskään niin paljoa. Nyt vielä kun saadaan treeni käyntiin, ottaa sekin oman aikansa. Muistan silloin muutama vuosi sitten miettineeni, että jokainen minuutti Elixiassa on poissa sohvalta ja karkkipurkilta. Ja niinhän se todellakin on. Päätin, että tällä viikolla otan taas pitkästä aikaa suunnaksi Elixian, vaikka ihan vaan käydäkseni. Reitti taas tutuksi. Ehkä sen aika on jo tänään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti