Olin jo unohtanut kylkipistot ja muut ikävä vaivat, mitä aloittelevalle lenkkeilijälle tulee. Nyt kylkipisto iski jo sadan metrin hölkän jälkeen, ensimmäinen konkreettinen muistutus siitä, että sykemittari on ollut käytössä viimeksi 30.6.2014. Kaiken sen ikävän alta kuitenkin ajoittain pääsi paistamaan pieni tuulahdus siitä juoksun tuomasta hyvästä olosta ja rauhasta aivan kuin muistuttaakseen minua urheilemisen ilosta. "Tämä ei aina tunnu pahalta, vaan tämä on nautinto", piru vasemmalla olkapäällä sanoi.
Ja ei, en ole unohtanut, että piru istui viimeksi oikealla olkapäällä. Molemmilla puolilla asuu piru. Oikea haluaa minun keskittyvät helppoon ja nopeaan tyydytykseen, vasen taas haluaa saada minut koukkuun jatkuvaan paremmuuden tavoitteluun. Kumman tahansa enkeliksi kutsuminen olisi itsensä huijaamista. Kaikilla on agenda, kukaan ei ole sydämeltään puhdas.
Lenkin jälkeen söin mainion salaatin eläimellisellä ruokahalulla, jonka jälkeen aika pian tulikin syvä uni. En ole pitkään aikaan nukkunut noin sikeästi. Väsynyt kroppa, vähän jo viileämpi ilma ja sateen ropina ikkunan takana on yhtä kuin onnellinen yö.
Koitan nyt ottaa alun iisisti. Tänään on vielä illan ohjelma auki, jotain kai pitäisi tehdä? Ei mitään raskasta vielä. Ideoita? Alla vielä eilisen lenkin data.
