Hyvät asiat ensin. Elämä ilman karkkia on ihan lasten leikkiä. Miksi tämä on tuntunut niin vaikealta? Muutaman kerran olen lähinnä kaivannut peiton alle kömpimistä ison karkkiämpärin ja iPadin kanssa, viettämään aikaa jonkun leffan parissa. Muuten, ei mitään mielihaluja.
No sitten ne huonot. Rutiiniton viikko tarkoittaa syömistä, juomista, valvomista ja tupakointia. Päivästä toiseen. Olo on aivan kaamea; väsynyt, turvonnut ja flegmaattinen. Onneksi kalenteri näyttää tuleville viikoille vain normaalia duunia, eikä yhtään työ- tai siviiliedustamista. Koko kehon detoxi alkaa nyt, eli vettä, hyvää ruokaa ja lenkkeilyä. Rauhallisesti ja hyvällä fiiliksellä.
Muuten, ne kaurakeksit. On ne vaan ihan älyttömän hyviä. Sen verran aion kiristää lakkoani, että jätän keksitkin pois.
Ja salitreeniohjelmaa pitäisi alkaa toteuttaa. Iina lupasi mulle ohjelman. Funtastic.
Edit. Tällaiseen törmäsin tänään: http://yle.fi/uutiset/sanna_ukkola_sokerilla_kyllastetyt_lapset/7429519?fb_action_ids=10153122404249115&fb_action_types=og.recommends
